Kaksi päivää sitten kävin Oulunkylässä joka on kahden junapysäkin päästä Malmista. Istuin ostoskeskuksen penkillä ja romanialais kerjäläinen tuli myymään Iso numero lehteä ja sanoi että saan sen vaikka puoleen hintaan. Sanoin ettei ole käteistä. Romanialais kerjäläinen oli noin 25 vuotias mies ja sanoi että kukaan ei osta lehteä ja että hän ei ole viiteen päivään syönyt mitään että jos saisi edes yhden leivän jostain. Sanoin että mennään kauppaan niin ostan kortilla ja kaupassa kysyin haluaako pizzaa mutta valitsi kolmioleivän. Käveltiin eteenpäin ja kysyin haluaako jugurttia ja siinä vaiheessa alkoi kyyneleet tulla silmiini jota sain pidäteltyä kun kerjäläisen kohtalo tuntui niin riipaisevalta. Otettiin vielä leipää hänelle ja kysyi saako juotavaa ja valitsi energiajuoman. Sitten sanoi että voiko saada vielä suklaata pikkuveljelleen ja otettiin sitäkin. 

Jatkoin matkaa siitä ja menin Oulunkylän kierrätyskeskuksen myymälään. Siellä oli ilmaistavara osasto josta sattui silmään huppari ja katsoin että se on samaa kokoa kuin kerjäläinen. Menin takaisin etsimään kerjäläistä ja ohjasin myymälään ja sanoin että vaatteita saa ottaa ilmaiseksi tästä kun eiväthän he suomea ymmärrä. Kerjäläinen otti hupparin ja sitten huomasin että hupparissa oli painatus jossa luki Unity (Ykseys). 

Kotona sitten itkin silmät punaisiksi ja muistui mieleen että olin Theosophical Order of Servicen Skandinavian edustaja ja syy miksi lopetin siinä oli ettei pää kestänyt jatkuvaa itkua maailman pahuudesta. Oli kampanjoita tiettyihin maihin joissa esim. lapset nukkuvat orpokodissa puisilla penkeillä ilman suojaa tai synnytykseen ei saa muuta kipulääkettä kuin asperiinia ja näihin kerättiin lääkkeitä yms. Mielessä ollut viime aikoina että voisin taas aloittaa hyväntekeväisyyden, mutta niin monet sanoneet että jos esim. pääsisin käymään haaveilemassani Intiassa niin sun sydän särkyisi siitä köyhyyden näkemisestä, että vapaaehtoistyö ei ole kaikkien hommaa. Malmilla on sydämellisiä ihmisiä ja täällä olen nähnyt monta kertaa kun romanialais kerjäläisille annetaan 10 euron seteleitä ja varsinkin ulkomaalaiset antavat kolikoita. 

Nyt luin romanialais kerjäläisten tilanteesta:

https://vapaaliikkuvuus.net/fi/2009/09/16/vaaralliset-turistit-ita-euroopan-romanit-helsingissa/

Viranomaiset ja valtalehdistö olivat määrittäneet jo edellisenä kesänä Suomessa oleskelevat Itä-Euroopan romanit ongelmaksi, josta on päästävä mitä pikemmiten eroon. Käytännön toimet ovat olleet tämän linjan mukaisia.

Pyrimme järjestämään romaneille parhaamme mukaan majoitusta, ruokaa ja lääkkeitä sekä etsimään heille työtä. Kykenimme jatkamaan avustustoimintaa vain kesän ajan. Taloudellisesti tämäkin oli mahdollista vain yksittäisten henkilöiden antamien lahjoitusten varassa. Monet osoittivat haluaan auttaa romaneilla tuomalla vaatteita ja ruokaa. 

Romanien vaikean tilanteen vuoksi pyrimme rakentamaan tukiverkostoa ja saamaan sellaisia toimijoita mukaan, joilla on enemmän resursseja käytettävissään. Kaikki merkittävät tahot kieltäytyivät yhteistyöstä ja romanien auttamisesta, mukaan lukien isot kansalaisjärjestöt. Suomen Punainen Risti kieltäytyi auttamasta, koska kyseessä ei ollut ”humanitaarinen katastrofi” vaan ”köyhyysongelma”.

Romanit määritellään syrjinnän ja köyhyyden avuttomiksi uhreiksi, kun he jäävät kotimaahansa, mutta yrittäessään parantaa omia elämänmahdollisuuksiaan liikkumalla heistä tulee välittömästi turvallisuusriskejä. Juuri kyky liikkua, oma aktiivisuus ja alistumattomuus vallitseviin oloihin ilmeisesti muodostavat romanien pahimman rikoksen.

Välinpitämättömyys ja rasismi romaneja kohtaan eivät toki ole Suomessa tai Pohjoismaissa mitään uutta. On kuitenkin käsittämätöntä, että kaikki tahot poliitikoista vakiintuneisiin ”ihmisoikeusjärjestöihin” ovat täysin kyvyttömiä näkemään Itä-Euroopan romanien kohtelun laajempia seurauksia oikeuksien ja kansalaisuuden suhteelle Euroopassa.

*

Tällaista julmuutta inhimillistä hätää ja kärsimystä kohtaan on vaikea käsittää. Ihmisiä romanialais kerjäläisetkin ovat. 

Teosofisen seuran tehtävä on muodostaa ihmiskunnan yleisen veljeyden ydin huolimatta rodun, uskontunnustuksen, sukupuolen, yhteiskuntaluokan tai ihonvärin eroavuudesta. Minun Teosofiseen maailmankatsomukseen sisältyy myös romanialaisten auttaminen ja alan ideoimaan miten voin olla heille edes pieneksi avuksi. 

Mieleen muistui Starfish - meritähti kertomus jonka opetus on:

It encourages us not to feel overwhelmed by the scale of a problem, but rather to focus on the tangible difference we can make for an individual.

Starfish kertomus kuuluu näin:

While walking along a beach, an elderly man saw a young boy in the distance who was picking up starfish off the sand and gently tossing them back into the ocean.

As he neared the boy, the man smiled and said, “Why are you throwing starfish back into the water?”

​

The boy replied, “The sun is up, and the tide is going out; if I don’t throw them back in, they’ll die.”

​

The man commented, “But, son, don’t you realize that many, many starfish have washed up along every mile of this beach? You can’t possibly make a difference!”

The boy listened politely. He then bent down, gently picked up another starfish, and tossed it past the breaking waves.

​

“Sir,” he replied, “I made a difference to that one.”

​

Adapted from “The Star Thrower” by Loren C. Eiseley

​

The starfish was adopted as the emblem of One Man’s Treasure because, like the young boy on the beach, we make a difference in the lives of the men we serve, one by one.

*

Unity and Brotherhood of Man...