Kirkko ja kaupunki on julkaissut artikkelin:
Arkiluterilainen salatieteilijä – muusikko A. W. Yrjänä on lapsesta asti nähnyt näkyjä ja etsinyt totuutta
Kun A. W. Yrjänä kertoo näyistään, ennalta tietämisestä tai selittämättömistä yhteensattumista, useimmat kuulijoista tunnistavat, mistä hän puhuu. Yrjänä kutsuu kokemuksiaan enkelin kosketuksiksi.
"Jos olen saanut jonkun ihmisen hetkeksikään kohdistamaan katseensa materiaalisen maailman ulkopuolelle, olen tehnyt jotain oikein”, kuvailee A. W. Yrjänä tehtäväänsä muusikkona ja kirjailijana.
Suomen kielessä ei ole oikein hyvää vastinetta englanninkieliselle termille psychic abilities, jolla A. W. Yrjänän taipumuksia voisi kuvata. Ehkä voisi puhua hengellisistä aisteista tai paranormaaleista kyvyistä. Tosin Yrjänä on huomannut, etteivät hänen kokemuksensa kovin tavattomia ole. Kun hän on kertonut näyistään, ennalta tietämisestä tai selittämättömistä yhteensattumista, useimmat kuulijoista tunnistavat, mistä hän puhuu.
– Aina joku sanoo, että joo, minullakin on sellainen muisto. Silti ihmiset kokevat ne hyvin yksityisiksi asioiksi, joista ei kehtaa puhua. Näitä kokemuksia on vaikea ymmärtää, koska ne eivät kuulu meidän kulttuuriseen kuvastoomme. Saatetaan sanoa, että ehkä se oli lievä mielenhäiriö. Okei, kaikilla meillä on sitten ollut lieviä mielenhäiriöitä, jos se on se, miten rationaalinen ihminen tulkitsee enkelin kosketuksen.
Lukioikäisenä Yrjänä tutustui Helena Blavatskyn kirjoituksiin ja innostui niiden myötä teosofiasta.
– 1800-luvulla elänyt Blavatsky oli maailmaa matkannut nainen. Hänellä oli vahva poleeminen tyyli, ja hän loi synkretistisen kosmologian, joka oli aikanaan uusi. Toki moni hänen teksteistään tuntuu nyt vanhentuneelta.
Muutaman vuoden ajan Yrjänä kävi teosofien kokoontumisissa, joissa suurin osa porukasta oli häntä kymmeniä vuosia vanhempia. Hänet myös lähetettiin liikkeen päämajaan Kaliforniaan johtajakoulutukseen.
– Tykkäsin siitä eetoksesta, että teosofisen seuran tehtävä oli muodostaa ihmiskunnan yleisen veljeyden ja sisaruuden ydin, hakea kaikkien uskontojen yhteistä pohjaa ja tutkia ihmisen ja luonnon tuntemattomia olemuspuolia. Se on edelleen hyvä ohjelma.
– Nykyisin teosofia on marginaalinen liike, mutta se on vaikuttanut paljon 1900-luvun ja 2000-luvun alun uushenkisiin liikkeisiin, hyvässä ja pahassa. Pahalla tarkoitan sellaista höttöistä mukahenkisyyttä – että luetaan pari nettisivua ja päätetään, että totuus on löytynyt. Eihän totuuden etsimisessä ole kyse sen löytämisestä.
– Keskustelen milloin tahansa mieluummin herkkätuntoisen kristityn kuin juuri kääntyneen ateistin kanssa. Meillä on suomalaisessa kulttuurissa pitkään ollut sellainen tendenssi, että jos joku sanoo uskovansa Jumalaan, sitä pidetään jotenkin heikkouden osoittamisena. Uskon kieltämistä puolestaan pidetään rationaalisena. Minusta se on kestämätön yksinkertaistus
Hänellä on ollut useamman kerran kokemuksia, joissa hänen tietoisuutensa on kehon ulkopuolella. Niitä on leimannut valtava elinvoimaisuuden tunne ja tietoisuuden tarkkuus.
*
Hyvä että Kirkko ja kaupunki julkaisee tällaista eikä suhtaudu paranormaaleihin ilmiöihin tuomitsevasti kuten useat uskovaiset.
Yrjänä sanoo mukahenkisyydestä ja tässäkin nähdään, että viihdehenkisyys ärsyttää ketä tahansa kun oikeasti tehdään töitä henkisyyden eteen.
Kommentit
Lähetä kommentti