POHJOLAN VALO, SIITOIN JA JULKISUUS
Blogissani olevassa Pohjolan Valo kirjoituksessa mainitaan Vesa Iittiä siteeraten että SUPO eli Suojelupoliisi tutki Pekka Siitointa ja lakkautti hänen perustamiaan yhdistyksiä. Nyt luin kirjan Isänmaan puolesta – Suojelupoliisi 50 vuotta. Toimittaneet Matti Simola ja Tuula Sirvio. Kirjassa kerrotaan:
Tärkein resurssi Siitoinille oli julkisuus. Hänellä oli siitä hyviä kokemuksia: se oli tehokasta ja halpaa. Hänen mukaansa "jokainen kunnollinen aatteen henkilö huolehtii siitä, että on muodossa tai toisessa vastustajan lehtien palstoilla säännöllisesti". Sitä paitsi Hitlerinkin mukaan viisas kansallissosialisti luotti propagandaan. Dramaattisilla lehtiotsikoilla hän "moninkertaisti" todellisuudessa vähäisen ja vaatimattoman toiminnan mittakaavan sellaiseksi, että se riitti pitämään yllä hänen kannattajiensa harrasta toivetta ja luuloa siitä, että jotain merkittävää oli todella tapahtumassa. Siitoinin julkisuusstrategia oli yksinkertaisesti päästä otsikoihin keinolla millä hyvänsä. On vain valitettavaa, että eräät julkiset tiedotusvälineet sensaation ja taloudellisia tuloksia tavoitellen ovat antaneet Siitoinille tarpeetonta, ansaitsematonta ja vahingollisia seurauksia aiheuttavaa julkisuutta.
Mustan magian ja kristinuskon välillä tasapainottelemisessa oli ollut tekemistä, mutta poliittisen ja hengentieteellisen toiminnan yhdistäminen oli mahdoton tehtävä. Sitä mukaa, kun Siitoinin maine "natsijohtajana" kasvoi, romahti okkultistisen kirjallisuuden myynti ja samalla tietysti hänen toimeentulonsa. "Hengentieteen toiminta" pyöri kuitenkin joten kuten Siitoinin käyttämien salanimien ansiosta. Siitoin sai uusia kannattajia etupäässä yksittäisistä Suomen poliittisesta tilanteesta huolissaan olleista sotaveteraaneista sekä poliittisesti eksyneistä nuorista miehistä.
Vapunpäivänä ryhmä järjesti mielenosoituksen kommunismia ja sosialismia vastaan.
Suojelupoliisin kuulusteluihin joutunut Siitoin kertoi yhdistyksen kannattajien koostuvan mm. Turun Hengentieteen Seuran jäsenistöstä, ja heitä olevan yhteensä yli 3000. Mielenosoitusmarssiin oli jaettu ja lähetetty Siitoinin mukaan noin 2000-3000 kutsukirjettä. Alkuperäisiä suunnitelmia seuranneeseen uhmakkaasti järjestettyyn mielenosoitukseen osallistui valvontaraportin mukaan Siitoinin ja Törnin lisäksi Siitoinin vaimo, yksi ylioppilas, yksi nuorimies sekä rummunsoittaja. Kuulijoita marssia seuranneessa puhetilaisuudessa oli kaiken kaikkiaan noin 70, joista koko ajan paikalla oli kuitenkin vain kymmenkunta.
Kirjassa kerrotaan enemmänkin Siitoinin toiminnasta ja yhdistyksistä ja tempauksista, mutta en kirjoita niitä tähän, jokainen voi lukea kirjan itse.
*
Kirja-arvostelu samaisesta kirjasta:
Isänmaan puolesta – Suojelupoliisi 50 vuotta. Toimittaneet Matti Simola ja Tuula Sirvio
Avomielinen SUPO-historia
Isänmaan puolesta on yllättävän avomielinen ja jopa kriittinen teos Suojelupoliisista. Näin varsinkin kun kyseessä on eräänlainen talon itsensä auktorisoima virallinen historia tänä vuonna 50 vuotta täyttäneestä Suposta.
Juha Martelius kirjoittaa tiedusteluympäristöstä kylmän sodan jälkeen ja Mari Kalliala Pekka Siitoimesta ja Suomen sodanjälkeisestä äärioikeistosta.
Poikkeuksen tekee Supon oma tutkija Mari Kallialan näihin päiviin saakka ulottuva Siitoin-elämäkerta. Se vahvistaa sen onnellisen asian että järjestäytyneessä muodossaan Suomen sodanjälkeinen äärioikeisto on ollut hajanainen ja vähämerkityksellinen, etupäässä eri tavoin henkilökohtaisista ongelmista kärsineiden ressukoiden ja marginaali-ihmisten puuhamaa.
Siitoimen osalta dokumentoidaan melkein piinallisen tarkasti hänen okkultiset harrastuksensa ja liiketoimintansa sekä pateettiset yrityksensä esiintyä suurena kansallissosialistisena johtajana. Vaikka yhtyisikin Kallialan arvioon, jonka mukaan Siitoimen ja kumppaneiden touhut johtivat julkisuudessa yliampuviin väitteisiin ja käsityksiin fasismin vaarasta on ollut ja on edelleen paikallaan että näitä ryhmiä tarkoin valvotaan. Siitoimenkin porukat saivat Tiedonantajan kirjapainon poltettua; 90-luvun rasistiskinit ovat yrittäneet polttaa maahanmuuttajien ja pakolaisten asuntoja.
*
Olen huomannut saman Pohjolan Valo ennustusta levittävien keskuudessa, että kyseessä on marginaaliryhmä ja mitään ei kuitenkaan tapahdu ja jutut ovat yliampuvia.
*
Luin myös kirjan Arvoituksia avaruudesta. Näkökulmia UFOuskomuksiin. Toimittaneet Jaakko Närvä ja Jussi Sohlberg. Näköjään ei voi lukea sellaista suomalaista kirjaa missä Siitointa, Kalevalaa ja nationalisteja ei mainittaisi. Kirjassa kerrotaan Siitoimesta: Oman, hämmentävän hengentieteelliseen näkemyksensä toi esiin sittemmin muista yhteyksistä tunnetuksi tullut Pekka Siitoin. Salanimellä Hesiodos Foinix ja Jonathan Shedd kirjoittamissaan kirjoissa Yhteys ufoihin ja henkimaailmaan (1973) sekä Ufot, uskonto ja paholainen (1974) Siitoin esittää tulkintansa ufologian yhteyksistä kristinuskon ja okkultismin historiaan.
Muita nationalisteihin ja natseihin viittaavaa kerrotaan kirjassa seuraavasti:
Ensimmäinen suomalainen selkeästi Von Dänikenin innoittama kirja ilmestyi yllättävältä suunnalta - sosiaaliministerinäkin toimineelta pitkä aikaiselta keskustapuoleen kansanedustajalta, pastori Juho Tenhiälältä. Pamfletinomaisessa puheenvuorossaan Usko ja Ufot (1972) hän kertaa Von Dänikenin ajatuksia ikään kuin varustaen ne omilla reunahuomautuksillaan. Tenhiälä pohtii myös muinaisastronauttitulkinnan merkitystä Kalevalalle. huomiota herättänyt kirja hämmensi monia näkemyksillään Raamatusta. Ne olivat sinänsä suoria kopioita Von Dänikeliltä ja kumppaneilta, mutta nyt ne tulivat yhteiskunnallisesti arvostetun hengenmiehen kynästä.
Länsimaisen esoterian professorin Nicholas Goodrick-Clarken mukaan äärioikeistolaisessa esoteerisessa alakulttuurissa ufoilla onkin omanlaisensa merkitys. Jo 1950-luvulla äärioikeistolaisissa piireissä syntyi teorioita siitä, että ufot olivat sodan aikana saksalaisten kehittämää huipputeknologiaa. Pohjoisnavalla, Etelä-Amerikassa ja Antarktisella katsottiin olevan tukikohtia, joissa ufoaluksia säilytettiin. Esoteeriseen natsismiin kytkeytyivät 1990-luvun alusta ufot ja Maan ulkopuoliset sivilisaatiot. Äärioikeistolaisen salaliittoteoreetikon Jan Van Helsingin mukaan saksalaiset olivat ollet yhteydessä Aldebaran aurinkokunnassa sijaitsevaan sivilisaatioon. Itävaltalainen Jöng Lanz von Liebenfelsin muotoili 1900-luvun alkupuolella rasistisen rotuopin, ariosofian, jonka mukaan arjalaiset olivat jumalallinen, alempia rotuja vastaan kamppaileva rotu vierailta tähdiltä. Chileläinen diplomaatti ja tunnettu natsiesoteerikko Miguel Serrano uskoi arjalaisen rodun polveutuvan toisen universumin korkeammista olennoista.
*
Osa näistä mainituista kirjan kirjoittajista ja kirjoista on bannattu jopa Saksassa ja kirjoja vedetty pois myynnistä. Suomessakin voisi toimia samalla tavalla ja vetää pois myynnistä ja kirjastoista tuon pahansuovan Teosofien Suur-Suomi kirjan josta kerroin tässä blogissa.
*
Muuta mainitsemisen arvoista kirjasta Arvoituksia avaruudesta. Näkökulmia UFOuskomuksiin:
Ufouskon laajuus on vaikeasti havaittavissa, koska suuri osa - ellei peräti enemmistö - ufouskomusten kannattajista ja ufokokijoista keskustelee tällaisista asioista vain lähipiirinsä kanssa. Osa pitää käsityksensä ja kokemuksensa omana tietonaan. Otaksunemme helposti, että ihmiset suhtautuvat ufoihin pääosin skeptisesti. Tiedämme myös, että ufot kääntyvät helposti vitsin aiheeksi ja että ufoista kiinnostunutta saatetaan härnätä. Ufouskomusten suhde länsimaiseen valtauskoon, kristinuskoon, on perinteisesti jännitteinen. Varsinkin voimakkaiden ufokokemusten kuten ufosieppauskertomusten on epäilty olevan oireita psyykkisestä sairaudesta, muta tutkimustieto ei tällaista käsitystä useimpien tapausten kohdalla tue. Ufoihin uskoja voi myös tuntea ristiriitaa, hämmennystä tai ahdistusta uskomuksistaan, jolloin niistä on vaikea puhua muille.
Kommentit
Lähetä kommentti